Täällä sitä ollaan kylmään ja pimeään taas sopeuduttu, tosin pientä kaipuuta etelän lämpöön esiintyy edelleen. Kotiutumista on ehkä osaltaan helpottanut joulun lähestyminen. Säiden puolesta täällä ei kyllä ole paljon tarvinnut joulua tuulettaa, aatoksi on tälläkin hetkellä luvattu +16 astetta. Meikäläisellä on siis edessä ensimmäinen musta joulu vuosikymmeniin.
Joulun fiilistelyn voi aloittaa täällä tutkailemalla omaa kotikatua, ihmiset kun koristelevat pienenkin etupihan antaumuksella.
Kotikadun joulukoristeita.
Lisää tunnelmaa kävimme hakemassa paikalliselta joulutorilta. Näitä on useampi ympäri Montrealia, pienemmässä ja suuremmassa mittakaavassa. Itse tosin en ollut Belgian joulutorien jälkeen mitenkään kovin vaikuttunut, kojuja oli vähänlaisesti ja ne keskittyivät lähinnä elintarvikkeiden myyntiin. Tarjolla oli makeaa ja suolaista leivonnaista, ranskalaisia, juustoja ja viinejä. Koristelut olivat kuitenkin hauskoja, sen jouduin purnaamisenikin keskellä myöntämään. Tunnelmaan saattoi kyllä osaltaan vaikuttaa sekin, että ensi visiitillämme (josta kuvatkin ovat) tori oli vasta rakenteilla. Olimme paikalla päivää liian aikaisin 😀
Törmäsimme joulutorilta lähtiessä myös valaistuihin keinulautoihin, jotka ovat osa Montrealin joulu/talvivalaistusta/installaatioita. Keinuessa niistä lähti myös sointuja, todella yksinkertaista ja hauskaa! Tai sitten se oli vain yksinkertaisesta hauskaa.
Soivat keinulaudat.
Vaikka joulutori ei nyt sydäntäni vienytkään, niin onneksi kaikenlaisia muita jouluisia juttuja löytyi paikallisilta messuilta. Iso halli oli täynnä ihania käsitöitä, joista varmasti löytyi jotain niin moderniin kuin perinteiseenkin makuun. Messuilla meni helposti monta tuntia, kun tokihan kaikki ständit piti nyt kerran läpi vilkaista 😀 Tarjolla oli myös paljon normaaleja, ei jouluisia tuotteita, messujen tarkoituksena kun oli tuoda esille paikallisia käsitöitä ja taidetta.
Onhan tuo messuilla käynti ja muiden koristeiden kyttäys aina ihan mukavaa ja joulutunnelmaa tuovaa, mutta ehkä eniten sitä on on tuonut Suomesta saatu ihana muistoilla ladattu joulukortti sekä tämä:
Posti oli kuljettanut äidiltä joulupaketin ❤ Muutoin meillä on jäänyt jouluun valmistautuminen koristeiden ja muiden osalta ihan hunninngolle, mutta tämä paketti kyllä muistutti ihanasti siitä kotoisasta joulun tunnelmasta. Niinkin paljon, että innostuin leipomaan pipareita. Ehkä myös joulutorttuja. Saatan myös tehdä glögiä. Ihan itse.
No niin, Intian matka tuli ja meni, ja pari viikkoa vielä päälle. Mutta nyt, ystävät hyvät, olen jälleen kasannut itseni ja ensimmäisenä on tottakai luvassa reissuhehkutuspostaus. Like it or not.
Intian matkamme runko oli seuraava: Kochi-Munnar-Kochi-Bangalore. Montrealista lensimme ensin Bangaloreen, josta jatkoimme suoraan Kochiin. Bangalore-Kochi välille jouduimme kuitenkin vaihtamaan lentoyhtiötä. Fiksuina tyyppeinä varasimme lentojen väliin kolmisen tuntia, ettei vaan tule ahdistavaa kiirettä. Noh, ideahan oli ihan hyvä. Montrealista saapuva lentomme sattui kuitenkin olemaan melkein kaksi tuntia myöhässä. Se nyt ei haitanne, napataan matkatavarat ja suunnistetaan suoraan tiskille, aikaa jää vielä hyvin.
Noin teoriassa. Matkatavaramme olivat nimittäin aivan viimeisten joukossa, ja kun odottelimme viimeistä laukkua, hihna hajosi. Kello raksutti ja paineet seuraavalle lennolle ehtimisestä kasvoivat. Onneksi loppujen lopuksi hihna alkoi jälleen pyöriä ja viimeinenkin laukku saatiin. Siitä sitten pikamarssia seuraavan lennon baggage drop:iin, 10 minuuttia ennen annettua koneeseen nousuaikaa. Kokeneita reissaajia tuo ei varmaan vielä huolettaisi, mutta meillä meinasi vähän pukata jännitystä 😀 Koneeseen ehdittiin ja perille saavuttiin ajallaan.
Kochissa varaamamme homestay oli Tripadvisorin kehujen väärti. Huoneet ja vessat olivat siistejä ja kuumaa vettäkin tuli mihin tahansa aikaan vuorokaudesta. Itse Fort Kochiin emme juurikaan ehtineet tutustua, sillä saapumista seuraavana päivänä lähdimme heti backwaters houseboat tourille. Meille kahdelle oli siis varattu houseboat, jolla oli meidän lisäksi vain kokki ja ohjaaja. Kierrokseen sisältyi myös kaikki ruuat, joten siitä ei tarvinnut huolehtia.
Meidän houseboat.
Kierros alkoi klo 11.00 ja päättyi noin klo 17.00 aikaan, jolloin vene rantautettiin. Venekierroksen päätteeksi teimme vielä keskenämme pikku pyörähdyksen kanootilla, eli yritimme roiskutella isoa puista kanoottia edes johonkin suuntaan lammella 😀 Ilta päättyi ruokailuun ja yön viettoon veneessä. Kierros oli muuten todella mahtava ja rentouttava, mutta veneellä yöpymistä en välttämättä suosittele heikkohermoisille. En tiedä (tai haluakaan tietää) minkä sortin elukoiden juoksentelua katolla sain säikähdellä läpi yön, mitään ihan pieniä tovereita ne eivät kuulostaneet olevan. Ennemmin suosittelen yöpymään rannassa olevissa bungaloweissa. Mutta olinpahan hereillä auringonnousun aikaan, joka oli näkemisen arvoinen.
Auringonnousu.
Veneilyreissulta palasimme yhdeksi päiväksi Kochiin, jolloin otimme autoriksan yhdeksi päiväksi ja kiertelimme nähtävyyksiä. Ja tuupattiin meidät yhteen ”sponsori” kauppaankin, josta kuski saa siis hyvityksen jos tuo liikkeeseen asiakkaita. Onneksi liikkeestä ei kuitenkaan tarvitse ostaa mitään (vaikka myyjät sinnikkäitä ovatkin), sillä hinnat ovat todella kalliita verrattuna normaaleihin putiikkeihin.
Seuraavana päivänä matka jatkui Munnariin, joka on Keralan vuoristoseutua ja kuuluisa teeplantaaseistaan. Minä olen tällaisena tasamaalla kasvaneena ihan hulluna vuoristomaisemiin, eli olin aivan myyty kun pääsimme perille. Matkan varrella pysähdyimme muutamaan otteeseen valokuvailemaan vesiputouksia ja teimme kierroksen maustefarmilla. Oli jännää nähdä minkä näköinen esimerkiksi kardemumma on luonnossa. Matka Kochista Munnariin taitettiin muuten Ambassadorilla, Intian omalla klassikkoautolla 😀
Munnarissakin homestay vastasi täysin mainostettua, ja maisemat olivat aivan uskomattomat! Aamupalaa syötiin parvekkeella, katsellen tällaisia näkymiä:
Kävimme myös kävelemässä teeplantaasien seassa:
Teetä!
Myös ihmiset olivat todella ystävällisiä ja lämminhenkisiä itse Munnarin kaupungissa, suosittelen ehdottomasti! Maisemat olivat vielä kohdillaan mutta veikkaan, että muutaman vuoden päästä tilanne on aivan eri. Jo nyt näkyi paljon rakenteilla olevia hotelleja, joten jos haluaa vielä päästä nauttimaan suhteellisen aidosta Munnarista, ei kannata odottaa kovin montaa vuotta.
Munnarista palasimme vielä yhdeksi yöksi Kochiin ja sitten matka jatkui Bangaloreen. Tosin lähtöaamuna kävimme vielä ayurvedisessä hieronnassa, jonka homestaymme varasi meille. Suosittelen tätäkin 😀
Bangaloressa aika meni todella nopsaan, vaikka aikaa oli varattu viikko. Pari ensimmäistä päivää olimme erillämme, sillä minä lähdin tulevan morsiamen mukaan ostoksille. Hankittavana oli mm. sari ja intialaiseen tyyliin sopivat korut. Niin, ja tietenkin eri juhlavaatteet häitä edeltävälle päivälle, mehendi -seremoniaa varten. Ja mehendissäkin eri vaatteet aamua ja iltaa varten 😀 Noh, luistelin tästä vaatimuksesta, sillä aikaa ei kerta kaikkiaan ollut etsiä kahta eri vaatekertaa mehendiin, joten juhlin yhden päivän samoissa vaatteissa. Olisinhan toki voinut varustautua useammalla vaatekerralla jo etukäteen, jos vain olisin asiasta tiennyt 😀 Mehendi alkoi aamupalalla, jatkui lounaalla ja huipentui iltaan, jolloin naiset saivat käsiinsä hennakuvioinnit.
Käsiä hennauttamassa juhlatamineissa.
Seuraavana päivänä juhlallisuudet jatkuivat itse hääseremonialla. Hääseremonia alkoi aamulla, jolloin kaikki pukeutuivat sariin. Tarjolla oli aamupalaa ennen seremonioiden alkua, jotka sitten kestivätkin lähemmäs kaksi tuntia. Illalla juhlintaa jatkettiin vastaanotolla, jolloin sonnustauduimme ihan länsimaisiin vetimiin. Valokuvia häistä ei valitettavasti oikein ole, joten jätän tämän googlauksenne ja mielikuvituksenne varaan 🙂
Kaiken kaikkiaan nautin Intian matkasta todella paljon, olin erittäin positiivisesti yllättynyt! Ja olihan ne häät ihan eri tavalla värikkäät mitä yhdetkään häät joissa olen Suomessa ollut 😀
Kanadaa Kokemassa 