So it was Halloween

Halloween, Halloween, it was Halloween, Halloween!

Meillä ei ollut mitään suureellisia Halloweenin viettosuunnitelmia, lähinnä siksi että muutimme jälleen kerran, juuri samaan aikaan. Emme siis kreisibailanneet aamun pikkutunneille supernäyttävissä (tai paljastavissa) asuissa. Mutta kyllä täällä on Halloweenia päässyt fiilistelemään eri tavalla kuin Suomessa. Katukuvassa Halloween näkyi ihan kivasti, bongattiin vaeltelevia zombeja ja pari noitaakin. Koristeltuja taloja kaiverrettuine kurpitsoineen oli myös mukavasti, näistä muutama esimerkki:

WP_20151025_15_00_28_Rich WP_20151031_11_56_16_Pro WP_20151031_12_40_00_Pro

Keksimme kuitenkin jotain teemaan liittyvää ohjelmaa mekin, kävimme nimittäin katsomassa legendaaristakin legendaarisemman Rocky Horror Picture Shown. Tuo kulttimaineeseen ja ikuiseen suosioon noussut elokuva itsessään ei ollut mitenkään erityisen vakuuttava. Kaikki muu näytökseen liittyvä kyllä.

Näytöksessä yleisö osallistui elokuvien kohtauksiin ja näyttelijät kävivät elokuvaa läpi samanaikaisesti koko sen keston ajan. Pienillä muutoksilla, tottakai. Elokuvaa myös juonnettiin samanaikaisesti. Juonnossa oli havaittavaissa kevyttä sarkasmia ja pilantekoa elokuvaa kohtaan. Kevyttä, kuten omakin sarkasmini.

Elokuvan kohtauksiin osallistuttiin muun muassa buuaamalla, huutamalla, kannustamalla, heittämällä vessapaperia ja ruiskuttamalla vettä. Ikinä ei elokuvissa ole ollut niin hauskaa kuin tuota näytöstä katsoessa! Melkein koko yleisö oli myös pukeutunut halloween -asuihin, joko elokuvan hahmoina tai muuten vain. Sain itsekin lisäkoristusta, kun henkilökunta kävi etsimässä yleisön joukosta ensikertalaisia ja sellaiseksi tunnustauduttuani rustasivat V-kirjaimen otsaani 😀 Onneksi vain huulipunalla.

Ennen näytöksen alkua oli myös erilaisia tanssiesityksiä ja paras asu -kilpailu. Tällä kertaa voittajaksi selviytyi legoman. Itse esityksestä ei ollut sallittua ottaa kuvia, joten tämän spektaakkelin kuvamateriaali rajoittuu alkuhömpötyksiin.

WP_20151031_20_13_04_Rich WP_20151031_20_44_53_Rich WP_20151031_20_45_28_Rich WP_20151031_20_45_50_Rich WP_20151031_20_45_42_Rich

Tällä viikolla palaan vielä kerran ikeaan ja sitten saisi tämä loossi olla perusteiltaan paketissa. Loppusisustus hoitukoon sitten pikkuhiljaa ajan kanssa. En muistanutkaan miten raskasta se on haalia kaikkea tarpeellista pikkutavaraa, saksista lähtien. Tämähän on ihan kuin ensimmäiseen omaan asuntoon muuttaisi, mitään ei oikein ole ja kaikkea tarvitsee. Tänään havahduimme vielä esimerkiksi siihen, ettei meillä ole lainkaan suolaa. Tai pippuria. Siis asunnossa ei ole lainkaan suolaa tai pippuria. Eli ihan perusjuttuja täytyy erikseen lähteä hankkimaan. Näitä kaikenlaisia pikkusäliä on sitten käyty metsästämässä niin Walmartista kuin Home Depotistakin. Ja vielä täytyy käydä ostamassa sitä suolaa…

A plus tard!

T

Kuukauden asunto

Kuten aiemmin kirjoittelin, muutimme viime lauantaina uuteen asuntoon. Täällä Montrealin Plateau:n sydämessä majailemme tämän kuun loppuun. Montrealissa Plateau on siis nimenomaan sitä suosittua, eloisaa ja tyyristä asuinaluetta. Ja kyllä täällä onkin kaikkea. Ravintoloita, kahviloita, pieniä ja isoja putiikkeja jne.

Kotikatumme risteää ison Mont Royal -kadun kanssa, jonka varrella on kaikkea edellä mainittua. Ihan ensimmäisenä kotoa lähdettäessä Mont Royalilla on esimerkiksi bageleihin erikoistunut kahvila/leipomo (Mmmm.. Bagels…). Kadun ravintoloista olemme tähän mennessä testanneet meksikolaisen, vietnamilaisen ja sellaisen vähän paremman pizzapaikan. Täällä näkyy olevan paljon myös aamiaispaikkoja, joissa tarjotaan munakkaita ja eggs benedict -settiä. Pikainen googlaus kertoi, että eggs benedict on jonkinlainen halkaistu muffini + päälliset systeemi. Nuo aamiaispaikat oli eilen sunnuntaina vielä klo 13 aikaan ihan täyteen ammuttuja, eli ilmeisen suosittua sunnuntain ohjelmaa. Tämä tullaan siis kokeilemaan jossain vaiheessa.

Läheisen metroaseman edessä löytyi myös katumuusikkojen joukko, joka kerrankin yllätti positiivisesti. Rähjäiset muusikot soittivat hyvin hillbilly/kantrimusiikkia. Kerrankin kyseessä ei ollut joku epävireisen viulun vinguttaja. Tai ehkä osaavat katumuusikot ovat yleisempiä täällä kuin Suomessa.

Katumuusikot
Katumuusikot

Sitten tarkemmin tästä ja tulevasta uudesta asunnosta. Saimme siis varmistettua meidän pysyvän asunnon viime viikolla. Löysimme kivan kolmion hieman keskustan ulkopuolelta, kuitenkin hyvältä alueelta. Yleisesti täällä asuntojen etsinnässä on ollut hämmentävää se, ettei juuri missään ilmoituksissa kerrota neliöitä. Asuntoja ei edes ilmoiteta termeillä two bedroom, one bedroom, vaan asuntojen koko ilmoitetaan 1 1/2, 3 1/2 jne. Eli huoneiden määrä plus kylppäri (se 1/2). Ensimmäinen airbnb asuntomme oli 3 1/2 ja nykyinen on joko iso 4 1/2 tai 5 1/2. Riippuen siitä, lasketaanko olohuone ja ruokailuhuone yhdeksi ja samaksi huoneeksi. Ilmoitusten kokoluokitus ei siis sinällään kerro vielä yhtään mitään. Kolme ja puoli huonetta voi ihan hyvin olla samankokoinen kuin pieni neljä ja puoli huonetta. Noh, harvoin asuntoa katsomatta vuokraa (vaikka olen niinkin tehnyt), mutta kyllä ne neliöt kummasti helpottaisivat vertailua.

Nyt muutama luvattu kuva tästä asunnosta:

Televisio/vierashuone.
Televisio/vierashuone.
Toimisto
Toimisto
Olohuone
Olohuone
Makkari
Makkari petaamattomine sänkyineen
Ja kylppäri poreammeella.
Ja kylppäri poreammeella.

Keittiöstä ei ole kuvaa, muuta kuin tuo pilkahdus olohuoneen puolelta. Jääkaapit on muuten täällä ihan naurettavan kokoisia. En tiedä millä nuo kaappihirvitykset olisi tarkoitus täyttää, mutta ainakaan meidän kahden hengen taloudessa ei ole tarvetta tällaisille massiivijäkiksille. Ehkä niihin tarvii mahtua valmisruokaa ja kolmen litran kokistölkit, mene ja tiedä.

A plus tard!

T

Muuton tohinaa

Niin se vain salakavalasti muuttopäiväkin saapui. Tähänastisen hamstrauksen tulokset tiivistetään varastoon, jossa tärkeät (ja turhatkin) tavarat saavat levätä ainakin vuoden. Laatikot on pakattu ja pöydät kääritty kuplamuoviin. Tuolit purettu osiin, kirjat niputettu mahdottoman painaviksi kasoiksi ja epämääräiset sälät (mistä näitä oikein tulee?) heitelty vielä avoimiin bokseihin, aiemmasta sisällöstä riippumatta. Samaten pitkälliset pohdinnat siitä, onko viisi eri takkia ja kuusi paria kenkiä ihan tosissaan muka liikaa, ovat tulleet päätökseen. Lähinnä tilanpuutteen ja painorajoitusten ansiosta.

Asunnossa kaikuu, ja juuri hädissään imuroidulle lattialle kulkeutuu hiekkaa, lehtiä ja neulasia kun tavaroita kannetaan edestakaisin. Muuton jälkeen edessä on parin päivän matkustus, jonka lopussa häämöttää jet lag.

Mistä moinen? Yhtäkkisestä päätöksestä muuttaa Kanadaan, tietenkin. Edessä on ainakin vuoden mittainen Kanadan tuuliin tutustuminen, avopuolison saatua töitä Montrealista. Innostavaa ja kauhistavaa, mutta niinhän kokemisten arvoisten asioiden kuuluu ollakin. Näin ainakin olen kuullut kerrottavan 😉

Tyylilleni uskollisena en lupaa säännöllisiä ja asiasisältöisiä postauksia, tarkoituksena on kertoilla satunnaisia kuulumisia ja kokemisia, väritettynä introvertin suomalaisen sarkasmista pingottuneella äänellä.

Pian jatketaan matkan tekoa, ja tuleva pitkä lentokin jännittää. Matkan vaiheista kerron sitten tarkemmin.

A plus tard!

T