Kevättä kerrakseen

No niin, nyt lupaan heti postauksen alussa etten enää lupaa kirjoittaa ajallaan. Huono omatunto lykätystä postauksen kirjoituksesta nakertaa mieltä, jos menen jälleen kerran tekemään katteettomia lupauksia 😀

Voin kuitenkin vähän selitellä pitkää paussia kirjoittelussa, sillä teimme pikku matkan Torontoon, saimme kylään ensimmäiset vieraat Euroopan mantereelta ja aloitin työt viime kuussa. Ilmassa leijuu pientä tekosyyn käryä, mutta vetoan sitkeästi näihin koottuihin selityksiini 😀

Täällä on kevät päässyt pikkuhiljaa alkuun, vaikkei se nyt ihan samanlainen olekaan kuin Suomessa. Kuun alussa oli pari lämmintä päivää, joina minäkin tarkenin olla ulkona t-paidassa, mutta siihen se sitten on jäänyt. Aurinko paistaa kyllä ja puut alkavat vihertää, mutta pääasiallisesti ilma on kylmä. Ellet sitten satu löytämään jotain suojaisaa nurkkausta, jossa paistatella auringossa.

Ja sitten muihin aiheisiin. Kävimme tosiaan tekemässä pikku matkan Torontoon, sillä osallistuin elokuvan Casting call:iin 😀 Matt Damonin elokuvaan kaivattiin skandinaavisia ekstroja, ja kävin paikalla kuvauttamassa itseni. Valitettavasti ekstran paikkaa ei irronnut, vaikka yritin korostaa sinisiä silmiäni, suomen kielen sulavuuttani ja satunnaista ruotsianikin 😀 Koska casting call oli käytännössä vain pikainen kuvan nappaus, jäi meille aikaa tehdä muutakin Torontossa. Kävimme CN-towerissa ja sen kyljessä sijaitsevassa Aquariumissa. CN-towerissa käynnin jännin paikka oli lasilattia, jonka läpi pystyi kurkistelemaan varpaiden alle avautuvaa pudotusta. Pikainen googlaus kertoi, että lasilattia sijaitsee 342 metrin korkeudessa. Joten kyllä se vaan mahasta otti, kun astui keskelle lasiruutua 😀

Lasilattia ilman varpaita.
Lasilattia ilman varpaita.

Sekä perinteisesti jalkojen ja varpaiden kanssa.
Sekä perinteisesti jalkojen ja varpaiden kanssa.

CN-towerista laskeuduimme sitten kuvissakin pilkistelevään Aquariumiin. En itse olisi välttämättä valinnut Aquariumia seuraavaksi kohteeksi, mutta hellyin lopulta A:n innostuksen edessä. Kyllähän ne hait olivat vaikuttavan näköisiä, mutta loppujen lopuksi mieleen jäi kuitenkin se realiteetti, että yhdessä pienessä altaassa uiskentelee kymmeniä haita. Puhumattakaan pienemmistä kaloista, joiden altaissa ei ole edes aitoja kasveja. Hetkittäin hienoa, hetkittäin masentavaa.

Kasveja, kaloja, kaloja!
Kasveja (tai siis… anemoneja?), kaloja, kaloja!

WP_20160313_14_42_21_Rich WP_20160313_14_52_29_Pro

Kaikkinensa mukava Toronton visiitti kuitenkin 🙂

Kuten postauksen alussa mainitsin, saimme pariksi viikoksi kylään myös ensimmäiset vieraat Belgiasta. Ystäviemme reissu oli kyllä jäädä kokonaan välistä, sillä Brysselin terroristi-iskut tapahtuivat päivää ennen matkan alkua. Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät ja kaverit pääsivät lopulta Montrealiin saakka. Heidän kanssaan oleilu keskittyi lähinnä syömiseen ja kaupunkiin tutustumiseen. Kävimme muun muassa sugar shack:ssä, joka on siis kaupungin ulkopuolella, keskellä vaahterasiirappitilaa, oleva ravintola. Näissä paikoissa syödään hyvin ja paljon 😀 Kävimme myös katsastamassa kasviteteellisessä puutarhassa järjestetyn Papillons en liberté -tapahtuman. Amatöörin suomentamana: Perhoset vapaana -tapahtuma. Isosta kasvihuoneesta oli varattu osio, jossa oli kasvatettu erilaisia perhosia, jotka lepattelivat vapaana ja laskeutuivat makeiden ihmisten vaatteille. Valitettavasti en muistanut suihkia makeaa hajuvettä päälleni ennen lähtöä, joten perhoset kiersivät meikäläisen kaukaa. Sain kuitenkin kuvan muutamista (saattaa vaatia tihrustamista):

Les papillons!
Les papillons!

WP_20160403_16_49_33_Pro_LI

Jälkimmäinen oli todella vaikuttava, siipien väli oli varmastikin sen 30 cm. Kovin läheltä en kuitenkaan tuota yksilöä tarkastellut, ettei perhosten taianomainen suloisuus vaan pääsisi kaikkoamaan 😀

Muistin juuri, että tänäänhän on vappuaatto! Me suuntaamme tänään karaokeen, taidan tempaista jonkin suomalaisen artistin kappaleen vapun kunniaksi. Olkoonkin vaikka Nightwishiä, valikoima kun on suhteellisen rajallinen 😀

Oikein mukavaa vappua kaikille!

A plus tard!

-T