Keskiaikaista tunnelmaa

Johan nyt, toinen postaus kuukauden sisään, tässähän alkaa kesän lähestyessä ihan villiintymään 😀

Nyt teimme kerrankin jotain niin mielenkiintoista, että päädyin ihan raapustamaan postauksen aiheesta. Kävimme nimittäin toissa viikonloppuna Montrealin keskiaikaisilla messuilla. Messuilla kannatti kyllä pyörähtää, vaikken löytänytkään hunajapaahdettuja manteleita. Ei sillä että tämä manteleiden puute olisi nyt mitenkään kovin minua katkeroittanut, mutta… Ei siellä ollut hydromeliäkään… Ja nämä kaksi asiaa saattoivat olla minun päämotivaattorini messuille osallistumiseen…

Messut oli jaettu kahteen osaan, ulkona oli erilaisia aktiviteetteja ja sisällä lähinnä myyntikojuja. Kojuissa oli kyllä mielenkiintoista tavaraa, melkein kaikki käsityötä. Osaavien ihmisten työn tuloksia on aina ilo katsella, vaikka asusteista suuri osa oli tieteysti suunnattu asiaan vihkiytyneille, eikä tällaisille turisteille.

Minähän tunnetusti olen suht huono ottamaan kuvia, joten kuvasaalista ei tälläkään kerralla ole kovin paljoa. Muutaman kuvan sain kuitenkin aikaiseksi.

Ulkona sai kokeilla mm. boffausta, miekkailua ja katsoa ritareiden turnauksia. Olipa syrjemmässä myös mahdollisuus kokeilla silkkejä, eli liinojen kanssa kikkailua. Pakkohan minun oli punkeutua kokeilemaan, vaikka ainoa toinen samaan aikaan kiinnostunut oli n. 11-vuotias tyttö 😀

Ensikosketus silkkeihin!

Toisessa kuvassa olen pyörähtämässä ympäri, kunhan ensin olin kiipinyt ylös istumaan. Sitten vain kädet irti ja luotto siihen, että laskeudun jaloilleni 😀

Ihanasti näistä kuvista muistuu mieleen myös tuon päivän sää, aurinko lämmitti ihanasti ja kesätakki oli minullekin liikaa. Tuon päivän jälkeen onkin sitten suurimmaksi osaksi jatkettu helteiden odottelua. Kyllä se tästä, kaikki sanoo jotta Montrealin kesä on aivan mahtava. Sitä odotellessa.

Eikähän ne messut olisi olleet mitään, jollei illalla olisi ollut myös tulishowta:

Huom. Taustalla on kentauri!

Seuraavaksi sitten suunnitelmissa onkin etsiä mahdollisuuksia alkaa harrastamaan myös silkkejä, tankotanssin lisäksi. Ehkäpä myös muunlaisia sirkustemppuja, katsotaan miten käy…

A plus tard!

-T

Advertisement

Jardins de lumière

Nyt sitä luvattua kuvamateriaalia valaistusta kasvitieteellisestä puutarhasta. Puutarhassa oli valaistu kaksi eri osiota, kiinalainen ja japanilainen puutarha. Kiinalaisessa puutarhassa oli runsaasti erilaisia valohahmoja, kun taas japanilaisessa oli keskitytty puiden valaisuun ja musiikkiin. Enjoy 🙂

Ensin kiinalaista puutarhaa:

Ja sitten japanilaista:

Nyt on täälläkin alkanut kelit kylmenemään, viikonlopuksi on luvattu pakkasta! Brr…

A plus tard!

T

Viikonlopun viettoa

Nyt tulee aika myöhässä tämä viikonloppua koskeva postaus, mutta edellistä viikonloppuahan on kiva muistella samalla kun suunnittelee uutta 😀 Otimme viikonlopun aika rennosti, kuljeskeltiin kaupungilla ja nautittiin säästä. Täällä oli kesän viimeiset hellepäivät juuri la-su. Tarkkaa lämpötilaa en osaa sanoa, mutta jos minäkin tarkenen ilman takkia, niin silloin liikutaan 25 asteen tienoilla.

Lauantaina kävimme valloittamassa mahtipontisesti kuninkaalliseksi vuoreksi nimetyn Mont Royal:in. Tämä vaikuttava kuninkaallinen vuorihan on siis Montrealin keskellä sijaitseva mäki/kukkula. Yhtä kaikki, maisemat olivat mukavat ja sää suosi patikoitsijaa. Kiipesimme mäen huipulle omintakeista oikoreittiä, joka ohitti täysin näköalapaikan. Tietysti. Noh, takaisin tullessa kysyimme neuvoa, ja löytyihän se paikka jossa saatiin otettua perinteiset turistin maisemakuvat.

Oikopolku

Maisema matkalta

Mont Royalin risti

Maisemia näköalapaikalta

Sunnuntain suunnitelma noudatti lauantain linjaa: nautitaan hyvästä säästä. Tässä tarkoituksessa suuntasimme vanhaan satamaan, jossa oli viimeistä päivää kesän ”karnevaalitunnelmaa”. Toisin sanottuna satamassa oli erilaisia myyntikojuja ja aktiviteettejä tarjolla. Itse ihastuin heti pitkään ziplineen, joka meni satama-alueen yli. Avokki taas halusi mennä jonkinlaiseen kummituslinna/esterata/juttuhommaan. Kinuamiseni tuloksena jatkoimme kuitenkin matkaa ziplinea kohti, jonka yhteydessä oli kiipeilyrata. Onnistuin siis lykkäämään säikyttelykokemusta. Näin luulin.

Kävelykatu vanhassa satamassa

Kiipeilyrata näytti niin hauskalta, että pakkohan siihen oli osallistua! Mikä voisi olla mukavampaa kuin kiipeillä merirosvoteeman mukaan laivasta toiseen, kivoja köysiratoja pitkin? Omasta mielestäni aika moni asia, ainakin ensimmäisen rataosuuden jälkeen. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, hirvitti, jännitti ja pelotti. Siellä minä sitten naama punaisena ja kädet kylmässä hiessä kikkailin osiolta toiselle. Onneksi toinen rata ei sitten tuntunutkaan enää niin pahalta, ilmeisesti luottamus välineisiin ja omaan tasapainoon kasvoi riittävästi että oli jo vähän sitä hauskaakin. Tuo jälkimmäinen, eli ylimmäinen, rataosuus oli muistaakseni 12 metrin korkeudessa.

Kiipeilyrata

Zipline, joka oli 25 metrin korkeudessa ja 365 metriä pitkä, oli hauska heti alusta alkaen! Tietty lähtö vähän jännitti, mutta on se ilman läpi kiitäminen vaan mukavaa! Ziplinesta ei harmi kyllä ole muuta kuvaa kuin tuo pilkahdus kävelykadun kuvassa.

Muutoin tällä viikolla olemme hoitaneet virallisia asioita, ja etsineet sitä pysyvää asuntoa. Hankimme paikallisen sotut ja huomenna käymme kyselemässä sairasvakuutuksen perään. Seuraavaan postaukseen laittelen sitten kuvia uudesta ”kuukauden asunnosta” ja toivottavasti uutisia pidempiaikaisemmastakin ratkaisusta.

A plus tard!

T