Tai noh, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin taitaa se kesän puoliväli täälläkin alkaa olla ylitetty. Toiveissa kuitenkin on, että täällä ne lämpimät kelit jatkuisivat vielä syyskuussa. Niin kuin viime vuonna…
Kesäkuu meni ohi ihan huomaamatta, oli lämmintä, kylmää, omat synttärit joita juhlistettiin kahteen eri otteeseen ja kuun lopussa saimme A:n äidin kylään.
Yksi syy siihen, miksi meikäläisen aika on mennyt niin siivillä, on vasta-aloitettu sirkus/tanssi harrastus. Joka lauantai meikäläinen suuntaa Montrealin toiselle laidalle harjoittelemaan silkeissä kieppumista, helppoja akroliikkeitä tai tanssia. Täytyy sanoa, että koreografioiden opettelu ei enää tässä iässä tule ihan luonnostaan 😀 Mutta niin kai se on, että jos on vähän muita huonompi niin täytyy treenata vähän enemmän. Ylikompensoinnilla voittoon 😀
Tarkoituksena on päästä esiintymään tämän amatööriryhmän kanssa erilaisiin tapahtumiin, niin yksityisiin kuin vähän julkisempiinkin. Minun debyyttiesiintymistä ei kuitenkaan lähiaikoina ole vielä luvassa, kuulemani mukaan en ole ihan vielä lavakelpoinen 😀
Toinen syy ajan nopeaakin nopeampaan kulumiseen oli pitkät työvuorot. Iltaisin kun tulin kotiin, en enää oikein jaksanut keksiä mitään blogiin raportoitavaa. ”Olin töissä, kiinnostaisko ketään?” 😀 Onneksi nyt on vuorot lyhentyneet ja vapaapäivät pidentyneet, niin saan vähän jotain kirjoiteltuakin.
Niin, kesäkuun lopussa A:n äiti tuli tosiaan kyläilemään, ja saimme järjestettyä yhteisen matkan Niagaran putouksille. Olin putoukset kyllä nähnyt jo kerran aikaisemmin, mutta silloinen visiitti tehtiin keväällä, jolloin vesi oli vielä ihan ruskeaa/likaista. Nyt oli kuitenkin näkymät hieman toisenlaiset:
Ja muutama kuva noin niinkuin muuten vaan
Nautittiin kyllä kaikki meidän pikku lomasta. Itse koin erityisen hauskaksi kävelyretken joen varrella, kuvitellen miten entisaikaan intiaanit ovat vaanineet vastarannalla ”viattomia” uudisasukkaita 😀
Tuli muuten mieleeni, että tuohon lomaan asti tuhahtelin huvittuneesti ihmisille jotka kulkee täällä ympäriinsä päivänvarjon kanssa. Mitä ihmeen hyötyä päivänvarjosta on, jollen ole suoraan päiväntasaajan alla? Noh, parin oikein aurinkoisen päivän jälkeen oli kotiin palatessa sen verran rapsakka punoitus pinnassa, että joudun tunnustamaan päivänvarjojen käyttökelpoisuuden.
En ihan vielä ole kuitenkaan taipunut ostamaan yhtä itselleni… Ehkä ensi kesänä.
Seuraavaan kertaan!
-T
Kanadaa Kokemassa 