Vuoden mietteet

Niin se vuosi on vain kulunut, ihan huomaamatta. Ja onpa tainnut tulla ennätys postaustauonkin suhteen 😀 Aika menee nopsaan kun arjen rutiinit ja kuviot on kohdillaan.

Miltäs Montreal sitten näin vuoden jälkeen vaikuttaa? Kivalta paikalta asustella, joten jatkamme oleskelua Amerikan mantereella ainakin toistaiseksi.

Alkukankeuden jälkeen täytynee myöntää että tykkään asua isossa kaupungissa, jossa oikeasti on valinnanvaraa vapaa-ajan tekemisten suhteen. Omat kiinnostuksen kohteet keikahti sirkustemppujen puolelle, mutta tarjolla on myös paljon muuta! Urheilua, improa, teatteria, valokuvausta, afrikkalaisten rumpujen soittoa, noin esimerkinomaisesti. Take your pick 😀

Noh, onkos vuoden oleilu sitten saanut minussa itsessäni aikaan mitään muutosta? Mielestäni kyllä. Uusien harrastusten aloittaminen ja sen pohtiminen, että onko tämä juuri sitä mitä minä haluan tehdä, on ollut opettavaista. Huomasinpa myös vaihtaessani uuteen ranskankurssiin, etten enää jännittänyt uuden paikan etsimistä ihan yhtä paljon. Olisiko tässä voinut käydä niin, että vuosi vieraassa maassa on onnistunut napauttamaan suomalaiselle niin tutun seipään paikoiltaan? En nimittäin ollut niin kauhean huolissani että olenko juuri ajallaan, onko tukka kohdillaan ja onkohan kurssilla yhtäkään kivaa tyyppiä jonka kanssa jutustella. Enemmänkin ajatuksissa oli odotus uuden kurssin aloittamisesta, positiivisessa hengessä eikä niinkään ensimmäisen tapaamisen stressin kautta.

Päädyin vaihtamaan ranskankurssin paikkaa, koska edellisessä opinahjossa tahti oli todella kova ja huomasin jääväni jälkeen ja sekoittavani iloisesti kaikki aikamuodot, jotka olin oppinut. Tähän sitten yhdistettynä opettaja (joka vaihtui aina kursseittain), jolla oli taipumuksena puhua aikuisille ihmisille kuin lapsille. Siis ihan oikeasti vähän sellaisella lässyttävällä äänellä hän kyseli että ymmärsikö kaikki? Taina, Ça va? Jos meikäläistä joku hankaa vastakarvaan, niin se on juurikin tuollainen alentuva opetustyyli. Suoritin kurssin, mutta minimaalisella panostuksella. Noh, eihän minun minimaalinen panostus sitä opettajaa haittaa sitten millään tasolla, mutta näin lapsellisen reaktion se sai meikäläisessä aikaan. Kaunis noidankehä siis 😀

Kurssi, jonka nyt aloitin, vaikuttaa ihan hyvältä kertaustarkoitukseen. Muutoin eron kalliimman ja halvemman välillä kyllä huomaa. Opettaja kiirehtii eteenpäin ja toistaa mitä ilmeisemmin niitä fraaseja joilla hän on kieliopin tottunut muistamaan. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Nyt omat ajatukset on hyvin pitkälti suunnattu jouluun. Toivon niin kovasti että pääsisin viettämään joulua Suomeen, sillä vaikka uusista asioista täällä nautinkin, niin koti-ikävä iskee, etenkin joulun aikaan. Se, että toteuuko tämä toive riippuu nyt lomista ja työluvasta. Edellinen työlupa umpeutui pari kuukautta sitten, ja maasta ei ole poistumista ennenkuin uusi työlupa on plakkarissa. Ellei sitten halua lähteä maasta ja luottaa tullivirkailijoiden hyvään tahtoon päästää takaisin, jos me lupaamme ja vannomme että emme tule työskentelemään ilman asianmukaisia dokumentteja. Vuosi sitten tänne tullessa virkailijat olivat sen verran kivikasvoja, että en uskalla lähteä kokeilemaan heidän joulumieltä 😀

Pari viikkoa on odotusta jäljellä ja sitten pitäisi joulun kuviot selvitä. Luvassa on joko pettymys tai intopiukea laukkujen pakkaus 😀

A plus tard!

-T

Puolivälissä ollaan!

Tai noh, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin taitaa se kesän puoliväli täälläkin alkaa olla ylitetty. Toiveissa kuitenkin on, että täällä ne lämpimät kelit jatkuisivat vielä syyskuussa. Niin kuin viime vuonna…

Kesäkuu meni ohi ihan huomaamatta, oli lämmintä, kylmää, omat synttärit joita juhlistettiin kahteen eri otteeseen ja kuun lopussa saimme A:n äidin kylään.

Yksi syy siihen, miksi meikäläisen aika on mennyt niin siivillä, on vasta-aloitettu sirkus/tanssi harrastus. Joka lauantai meikäläinen suuntaa Montrealin toiselle laidalle harjoittelemaan silkeissä kieppumista, helppoja akroliikkeitä tai tanssia. Täytyy sanoa, että koreografioiden opettelu ei enää tässä iässä tule ihan luonnostaan 😀 Mutta niin kai se on, että jos on vähän muita huonompi niin täytyy treenata vähän enemmän. Ylikompensoinnilla voittoon 😀

Tarkoituksena on päästä esiintymään tämän amatööriryhmän kanssa erilaisiin tapahtumiin, niin yksityisiin kuin vähän julkisempiinkin. Minun debyyttiesiintymistä ei kuitenkaan lähiaikoina ole vielä luvassa, kuulemani mukaan en ole ihan vielä lavakelpoinen 😀

Toinen syy ajan nopeaakin nopeampaan kulumiseen oli pitkät työvuorot. Iltaisin kun tulin kotiin, en enää oikein jaksanut keksiä mitään blogiin raportoitavaa. ”Olin töissä, kiinnostaisko ketään?” 😀 Onneksi nyt on vuorot lyhentyneet ja vapaapäivät pidentyneet, niin saan vähän jotain kirjoiteltuakin.

Niin, kesäkuun lopussa A:n äiti tuli tosiaan kyläilemään, ja saimme järjestettyä yhteisen matkan Niagaran putouksille. Olin putoukset kyllä nähnyt jo kerran aikaisemmin, mutta silloinen visiitti tehtiin keväällä, jolloin vesi oli vielä ihan ruskeaa/likaista. Nyt oli kuitenkin näkymät hieman toisenlaiset:

American falls

The Horseshoe

Ja muutama kuva noin niinkuin muuten vaan

Nautittiin kyllä kaikki meidän pikku lomasta. Itse koin erityisen hauskaksi kävelyretken joen varrella, kuvitellen miten entisaikaan intiaanit ovat vaanineet vastarannalla ”viattomia” uudisasukkaita 😀

Tuli muuten mieleeni, että tuohon lomaan asti tuhahtelin huvittuneesti ihmisille jotka kulkee täällä ympäriinsä päivänvarjon kanssa. Mitä ihmeen hyötyä päivänvarjosta on, jollen ole suoraan päiväntasaajan alla? Noh, parin oikein aurinkoisen päivän jälkeen oli kotiin palatessa sen verran rapsakka punoitus pinnassa, että joudun tunnustamaan päivänvarjojen käyttökelpoisuuden.

En ihan vielä ole kuitenkaan taipunut ostamaan yhtä itselleni… Ehkä ensi kesänä.

Seuraavaan kertaan!

-T

 

Keskiaikaista tunnelmaa

Johan nyt, toinen postaus kuukauden sisään, tässähän alkaa kesän lähestyessä ihan villiintymään 😀

Nyt teimme kerrankin jotain niin mielenkiintoista, että päädyin ihan raapustamaan postauksen aiheesta. Kävimme nimittäin toissa viikonloppuna Montrealin keskiaikaisilla messuilla. Messuilla kannatti kyllä pyörähtää, vaikken löytänytkään hunajapaahdettuja manteleita. Ei sillä että tämä manteleiden puute olisi nyt mitenkään kovin minua katkeroittanut, mutta… Ei siellä ollut hydromeliäkään… Ja nämä kaksi asiaa saattoivat olla minun päämotivaattorini messuille osallistumiseen…

Messut oli jaettu kahteen osaan, ulkona oli erilaisia aktiviteetteja ja sisällä lähinnä myyntikojuja. Kojuissa oli kyllä mielenkiintoista tavaraa, melkein kaikki käsityötä. Osaavien ihmisten työn tuloksia on aina ilo katsella, vaikka asusteista suuri osa oli tieteysti suunnattu asiaan vihkiytyneille, eikä tällaisille turisteille.

Minähän tunnetusti olen suht huono ottamaan kuvia, joten kuvasaalista ei tälläkään kerralla ole kovin paljoa. Muutaman kuvan sain kuitenkin aikaiseksi.

Ulkona sai kokeilla mm. boffausta, miekkailua ja katsoa ritareiden turnauksia. Olipa syrjemmässä myös mahdollisuus kokeilla silkkejä, eli liinojen kanssa kikkailua. Pakkohan minun oli punkeutua kokeilemaan, vaikka ainoa toinen samaan aikaan kiinnostunut oli n. 11-vuotias tyttö 😀

Ensikosketus silkkeihin!

Toisessa kuvassa olen pyörähtämässä ympäri, kunhan ensin olin kiipinyt ylös istumaan. Sitten vain kädet irti ja luotto siihen, että laskeudun jaloilleni 😀

Ihanasti näistä kuvista muistuu mieleen myös tuon päivän sää, aurinko lämmitti ihanasti ja kesätakki oli minullekin liikaa. Tuon päivän jälkeen onkin sitten suurimmaksi osaksi jatkettu helteiden odottelua. Kyllä se tästä, kaikki sanoo jotta Montrealin kesä on aivan mahtava. Sitä odotellessa.

Eikähän ne messut olisi olleet mitään, jollei illalla olisi ollut myös tulishowta:

Huom. Taustalla on kentauri!

Seuraavaksi sitten suunnitelmissa onkin etsiä mahdollisuuksia alkaa harrastamaan myös silkkejä, tankotanssin lisäksi. Ehkäpä myös muunlaisia sirkustemppuja, katsotaan miten käy…

A plus tard!

-T

Kevättä kerrakseen

No niin, nyt lupaan heti postauksen alussa etten enää lupaa kirjoittaa ajallaan. Huono omatunto lykätystä postauksen kirjoituksesta nakertaa mieltä, jos menen jälleen kerran tekemään katteettomia lupauksia 😀

Voin kuitenkin vähän selitellä pitkää paussia kirjoittelussa, sillä teimme pikku matkan Torontoon, saimme kylään ensimmäiset vieraat Euroopan mantereelta ja aloitin työt viime kuussa. Ilmassa leijuu pientä tekosyyn käryä, mutta vetoan sitkeästi näihin koottuihin selityksiini 😀

Täällä on kevät päässyt pikkuhiljaa alkuun, vaikkei se nyt ihan samanlainen olekaan kuin Suomessa. Kuun alussa oli pari lämmintä päivää, joina minäkin tarkenin olla ulkona t-paidassa, mutta siihen se sitten on jäänyt. Aurinko paistaa kyllä ja puut alkavat vihertää, mutta pääasiallisesti ilma on kylmä. Ellet sitten satu löytämään jotain suojaisaa nurkkausta, jossa paistatella auringossa.

Ja sitten muihin aiheisiin. Kävimme tosiaan tekemässä pikku matkan Torontoon, sillä osallistuin elokuvan Casting call:iin 😀 Matt Damonin elokuvaan kaivattiin skandinaavisia ekstroja, ja kävin paikalla kuvauttamassa itseni. Valitettavasti ekstran paikkaa ei irronnut, vaikka yritin korostaa sinisiä silmiäni, suomen kielen sulavuuttani ja satunnaista ruotsianikin 😀 Koska casting call oli käytännössä vain pikainen kuvan nappaus, jäi meille aikaa tehdä muutakin Torontossa. Kävimme CN-towerissa ja sen kyljessä sijaitsevassa Aquariumissa. CN-towerissa käynnin jännin paikka oli lasilattia, jonka läpi pystyi kurkistelemaan varpaiden alle avautuvaa pudotusta. Pikainen googlaus kertoi, että lasilattia sijaitsee 342 metrin korkeudessa. Joten kyllä se vaan mahasta otti, kun astui keskelle lasiruutua 😀

Lasilattia ilman varpaita.

Sekä perinteisesti jalkojen ja varpaiden kanssa.

CN-towerista laskeuduimme sitten kuvissakin pilkistelevään Aquariumiin. En itse olisi välttämättä valinnut Aquariumia seuraavaksi kohteeksi, mutta hellyin lopulta A:n innostuksen edessä. Kyllähän ne hait olivat vaikuttavan näköisiä, mutta loppujen lopuksi mieleen jäi kuitenkin se realiteetti, että yhdessä pienessä altaassa uiskentelee kymmeniä haita. Puhumattakaan pienemmistä kaloista, joiden altaissa ei ole edes aitoja kasveja. Hetkittäin hienoa, hetkittäin masentavaa.

Kasveja (tai siis… anemoneja?), kaloja, kaloja!

Kaikkinensa mukava Toronton visiitti kuitenkin 🙂

Kuten postauksen alussa mainitsin, saimme pariksi viikoksi kylään myös ensimmäiset vieraat Belgiasta. Ystäviemme reissu oli kyllä jäädä kokonaan välistä, sillä Brysselin terroristi-iskut tapahtuivat päivää ennen matkan alkua. Onneksi asiat kuitenkin järjestyivät ja kaverit pääsivät lopulta Montrealiin saakka. Heidän kanssaan oleilu keskittyi lähinnä syömiseen ja kaupunkiin tutustumiseen. Kävimme muun muassa sugar shack:ssä, joka on siis kaupungin ulkopuolella, keskellä vaahterasiirappitilaa, oleva ravintola. Näissä paikoissa syödään hyvin ja paljon 😀 Kävimme myös katsastamassa kasviteteellisessä puutarhassa järjestetyn Papillons en liberté -tapahtuman. Amatöörin suomentamana: Perhoset vapaana -tapahtuma. Isosta kasvihuoneesta oli varattu osio, jossa oli kasvatettu erilaisia perhosia, jotka lepattelivat vapaana ja laskeutuivat makeiden ihmisten vaatteille. Valitettavasti en muistanut suihkia makeaa hajuvettä päälleni ennen lähtöä, joten perhoset kiersivät meikäläisen kaukaa. Sain kuitenkin kuvan muutamista (saattaa vaatia tihrustamista):

Les papillons!

Jälkimmäinen oli todella vaikuttava, siipien väli oli varmastikin sen 30 cm. Kovin läheltä en kuitenkaan tuota yksilöä tarkastellut, ettei perhosten taianomainen suloisuus vaan pääsisi kaikkoamaan 😀

Muistin juuri, että tänäänhän on vappuaatto! Me suuntaamme tänään karaokeen, taidan tempaista jonkin suomalaisen artistin kappaleen vapun kunniaksi. Olkoonkin vaikka Nightwishiä, valikoima kun on suhteellisen rajallinen 😀

Oikein mukavaa vappua kaikille!

A plus tard!

-T

Viikot ne vain kuluu

Hupsista jälleen, edellisestä postauksesta onkin kulunut taas useampi viikko (kuukausi). Nyt sitten vihdoin kirjoittelen vähän kuulumisia ja mitä sitä on oikein tullut tehtyä.

Alkukuusta kävimme viettämässä iltaa Igloofestissä, paikallisilla elektromusiikin talvifestareilla. Ilta oli todella mukava, vaikkei tuo elektromusiikki välttämättä olekaan meikäläisen go to -fiilistelymusaa. Hyvä meininki ja hyvä sää, ei tarvinnut ihan täysin paleltua. Maistelin myös jekkua sekoitettuna siideriin. Oli juuri niin pahaa kuin miltä kuulostaakin 😀

Festareiden jälkeen vietettiin lähinnä perusarkea ja olihan tuossa ystävänpäiväkin. Ystävänpäivän ohjelman toteutimme tosin jo lauantaina, sillä olimme päättäneet suunnata elokuviin katsomaan Deadpoolin (markkinointi siis onnistuneesti vei meitä kuin pässiä narussa) emmekä halunneet riskeerata olevamme keskellä kaikista pahinta tungosta. Leffa oli ihan katsomisen arvoinen, vaikkakin hiukan turhan hypetetty omasta mielestäni. Marvel -elokuva on kuitenkin Marvel -elokuva, enkä tähän mennessä ole tippunut elokuvateatterin penkiltä yhdenkään kohdalla. Taitaa puuttua se pieni mutta merkittävä fanitekijä joka mahdollistaa näistä elokuvista haltioitumisen 😀

Ystävänpäivän jälkeen viettelimme ravintolapäivää. Onneksi ihan kaikesta tutusta ei ole tarvinnut luopua kun ravintolapäivä on löytänyt tiensä näinkin kauas. Ravintoloita oli laidasta laitaan: hodareita, brasilialaista, vietnamilaista, olutta, napolilaista jne jne jne. Oli aivan mahtavaa käydä maistelemassa uusia ruokia ja jutustella ihmisten kanssa. Niin, täällä kun joutuu small talkia harrastamaan kun jonkun kotiin menee ravintolapäivänä syömään 😀 Jollei jutustelua ehdi harrastaa isäntien/emäntien kanssa, niin muiden vieraiden kanssa sitten 😀 Kaiken kaikkiaan erittäin mieluinen tapa viettää sunnuntaita.

Niin, ja olenhan ehtinyt tässä opiskella vähän ranskaa ja hankkia mustelmia tankotanssitunneilla. Lisäksi kävin kaverin kanssa kokeilemassa trapetsia 😀 Vuokraemäntäni on osa-aikaisena opettajana sirkuskoulussa ja kutsui minut mukaan kokeilemaan miltä lentäminen tuntuu 😀 Kylläpä taas jännitti, mutta toisella kerralla ojennus trapetsilla sujui jo paremmin. Valitettavasti en pysty tarjoamaan kuvaa, en muistanut lykätä kännykkää kenellekkään niissä täpinöissä.

Mitäs muuta… Jospa taas lupaisin että kirjoittelen seuraavan kerran alle kuukauden päästä 😀

A plus tard!

-T

Eksoottiset kodinkoneet

Tässä postauksessa ei nyt ole sen kummempaa jujua kuin minun kestohuvitus näistä meidän kodinkoneista. Nää on niin periamerikkalaisia, että 😀

Ensimmäisenä esiteltäköön meidän pölynimuri ja ns. ”siivouskaappi”. Tuonne taitto-ovien taakse on piilotettu pesukone ja kuivausrumpu, sekä pari pikku kaappia.

Shark, cleaning has never been easier! Jotta mattojen imuroiminen sujuisi kuin unelma, on Shark pölynimuri varustettu pyörivällä harjasosalla, joka nostaa kaikki roskat matoista ja pienimmistäkin lattian koloista, ohjaten ne ennen näkemättömällä imuteholla varustetun Shark pölynimurin pussittomaan säiliöön! Mulla tulee tästä niin mielen yksin kotona -elokuvat. Tuo kun ei edes ole mikään ketterä varsi-imuri, vaan tuollainen painava mötkäle 😀

Sitten meidän hieno pesukone:

Ensisilmäyksellä aivan normaalilta näyttävä, päältä täytettävä pesukone. Mutta mitä sisältä paljastuukaan?

Tavattoman tehokas, nostalgisia muistoja mieleen herättelevä, pulsaattorikonetta muistuttava pesurumpu. Keskellä on siis muovivarsi joka veivaa pyykkejä edestakaisin. Tämäkin tuo mieleen yksin kotona -elokuvat ja pelottavat pyykkireissut kellarikerrokseen. Onneksi pesukone on meillä kuitenkin keittiössä, pyykinpesun vuoksi ei siis tarvitse menettää yöunia.

Sitten keittiön muihin kalusteisiin:

Liesi. Tämäkin hieman eroaa totutusta, sillä kaikki säätönamikat ovat lieden takaosassa. Leveyttä tällä komistuksella on melkein 76 cm, eli parhaimmillaan tämä on 26 cm leveämpi mitä Suomen perusmallit. Johtuisikohan tämä siitä että uuniin täytyy mahtua kokonainen kalkkuna kiitospäivää varten? Mene ja tiedä 😀 Muutama kätevä piirre tässä kuitenkin on: lieden takaosassa on sähköpistoke esim. vatkainta varten ja liedessä on valmiina ajastin. Kätevää, jos ajastimen vain muistaa laittaa päälle.

Ja jääkaappi:

Tällä komistuksella on leveyttä 76 cm ja syvyyttä samaiset 76 cm. Pikainen katsaus Suomessa myytäviin jenkkikaappeihin kertoi, että tälläkin ryökäleellä on parhaimmassa tapauksessa yli 20 cm enemmän leveyttä verrattuna Suomen pikkuserkkuihin. Eli aiempi taivasteluni ei ollut ihan pelkkää kulttuurishokkia ja silmänlumetta, Pohjois-Ameriikassa jääkaapin täyttäminen vaatii enemmän vaivannäköä. Ruokaa pitää ostaa tuhlattavaksi asti.

Tänä viikonloppuna käymme myös vihdoin hankkimassa meille mikron, jee! Johan tässä on melkein kolme kuukautta kärvistelty ilman. Mikron puute ei muutoin oikeastaan ole vaikeuttanut elämää lainkaan, mutta olen viime aikoina alkanut kaivata aamupuuroa. Jota en siis jaksa/viitsi/halua keitellä kattilassa joka aamu erikseen. Hiutaleet mikroon veden/mantelimaidon kanssa ja hyvä tulee. Kohta sitä siis taas saa, aamupuuroa marjoilla, nam!

Bon week-end à tous!

-T

Kuinka Kanadan talvesta selvitään?

Tämä postaus on ehkä hieman ennenaikainen, sillä kovin korkeisiin pakkaslukemiin ei täällä olla vielä päästy. Tähän saakka olen siis pärjännyt hyvin perustalvivarustuksella. Koti kuitenkin vaati hieman lisäpanostusta, sillä meidän asunnossa on hyvin vanhat ikkunat, joista vetää aika lailla. Millä tilanne siis korjattaisiin? Vaihdetaan ikkunat? Laitetaan paremmat eristykset, tai siis, laitetaan ylipäätään eristykset? Eih, ratkaisuna on: ikkunoiden kalvottaminen 😀 Ikkunoihin siis viritetään kaksipuoleisen teipin avulla lämmöstä kutistuva muovikelmu, joka sitten kiristetään hiustenkuivaajan avulla. Kätevää, ja niin kertaluontoista 😀 Homma siis eteni tähän malliin:

1. Ensin piperretään kaksipuoleista teippiä ikkunan puitteisiin (näkyy ikkunan alalaidassa).

2. Kiinitetään muovikalvo parhaan mukaan, samalla kun ikkunan alla olevasta patterista tuleva lämmin ilma puhaltaa muovia minne sattuu.

3. Kikkaillaan sopiva jatkojohto + muuntaja kombo jolla saadaan hiustenkuivaaja riittävän lähelle ikkunaa.

4. Öyhyytetään hiustenkuivaajalla lämmintä ilmaa ja ihastellaan kun rypyt katoaa muovista.

5. Ja voilà! Ikkuna ennen…

ja jälkeen muovin kiristyksen.

Yllättävän hyvin nuo muovit ovat toimineet, asunto on pysynyt huomattavasti lämpimämpänä. Ihan toimiva, vaikkakin tilapäinen ratkaisu. En tiedä mistä se johtuu, että täällä ikkunoiden tiivistys ei ilmeisestikään ole ollut kovin tärkeässä roolissa. Oletin asuntojen järkevän lämmittämisen olevan täälläkin hallussa, mutta totuus on näköjään toinen. Sähkölaskut eivät ole tainneet ihmisiä suuremmin kiinnostaa? Olisikohan sähkö aikoinaan sitten ollut niin halpaa täällä? Sillä sähköllä suurin osa asunnoista lämmitetään, ainakin näin kaupungissa. Ihmisillä, tässä yhteydessä siis kanadalaisilla, on ilmeisesti muutoinkin tapana pukata lisää lämpöä asuntoon talven koittaessa. Olen kuullut kerrottavan, että talvella huoneistot saatetaan lämmittää 25 asteeseen ja kesällä sitten laitetaan ilmastointia, että saadaan pidettyä lämpö alle 20:ssä. Joka tapauksessa sähköä siis saadaan kulumaan 😀

Toinen kikka selvitä Montrealin talvesta on hyvät kengät. Kaikenlaisen talvella säikyttelyn tuloksena päätin minäkin hankkia kunnolliset talvikengät. Tosin ihan mitä tahansa kenkiä täkäläistä talvea varten ei kannata ostaa, sillä täällä on: a. todella paljon loskaa ja b. siihen loskaan on sekoitettu hirveät määrät suolaa. Eli jos hankit uudet ihanat nahkakengät, ne menevät suolan takia pilalle alta aikayksikön. Sitä suolaa ladataan kaduille niin paljon, että metroasemien ja metrojen lattiat alkavat vaikuttaa vaaleammilta kuin tavallisesti, lumen+suolan sulaessa ihmisten kengistä.

Joten hetken (siis muutaman kuukauden) asiaa tuumittuani marssin kauppaan ja ostin Sorellit. Ovat lämpimät ja kengän alaosa on muovia, joka kestää suolan ja loskan nahkakenkiä paremmin. Ja hei, kanadalainen laatumerkki, tokihan sellaiset pitää täältä ostaa! Olivat vielä puoleen hintaan ja kun maksoin suomalaisella pankkikortilla, eli euroilla, niin hintaahan ei jäänyt juuri mitään. Hyvästä ostoksesta itseäni onnitellen suuntasin kotiin. Olin tyytyväinen, että ostin kerrankin luotettavalta merkiltä laatukengät.

Uuden uudet talvikengät.

Kotona sitten tutkailin kenkiä hieman tarkemmin. Tyytyväinen myhäilyni loppui lyhyeen, kun bongasin kenkien sisältä tekstin: Made in Myanmar (Burma). Kuva vastuullisesta laatumerkistä romuttui saman tien. En ole tarkemmin tutkinut kuinka millaista toimintaa Sorellin Myanmarin tehtaalla harjoitetaan, mutta jotenkaan en jaksa uskoa, että paikallisten standardien mukaiset työolot vastaavat ruusuisia kuvitelmiani. Mitä tästä opimme? Markkinointi ja todellisuus ovat eri asioita, asioihin kannattaa tutustua edes vähän ennen kuin lappaa euroja tiskiin. Jos siis tällaiset asiat kiinnostavat.

Mutta jatkettakoon talvesta selviytymisen teemaa kolmannella vinkillä: Suuntaa David’s teahin, osta iso teemuki ja jotain ihanaa teetä mukin täytteeksi. David’s tea on suosittu paikallinen teeketju. Ja ei, tämän ketjun kohdalla en edes yrittänyt uskotella itselleni toiminnan olevan vastuullista. Itse päädyin jumbomukiin jonka sisällä on teesiivilä ja talven teemamakuihin. Sinänsä ei mikään yllättävä valinta, sillä olen aina ollut heikkona jouluisiin makuihin.

Iso kupillinen teetä lämmittää mukavasti ja näissä kolmessa teessä on makuakin! Vaikka nämäkin kyllä häviävät Teapigseille, en ole vielä törmännyt muihin yhtä hyvän makuisiin teesekoituksiin kuin mitä Teapigseiltä löytyy.

Muutoin täälä sitten odotellaan niitä pakkasia ja opiskellaan ranskaa. Kääk.

A plus tard!

-T

 

Loppuvuosi ja uusivuosi

Johan se saatiin vuosikin vaihdettua. Joulu tuli vietettyä aika lämpöisissä tunnelmissa, ulkonakin oli se +15 astetta lämmintä. Joulu meni kyllä jotenkin ohi tänä vuonna, ehkä tuo lämmin keli yhdistettynä kokonaan uusiin maisemiin ja kuvioihin vaikutti asiaan. Mukava joulu meillä kuitenkin oli, paljon skypetystä perheiden kanssa, muutama lahja ja hyvää ruokaa.

Minulle joulun odotetuin lahja oli ehdottomasti joulumarkkinoilta löytämäni Muffle Up! -tossut. Sain tossut vasta vähän joulun jälkeen, koska haluamaani mallia ja väriä ei enää ollut messupaikalla. Tossut on tehty osaksi kierrätetystä materiaalista, osaksi uudesta. Tossujen pohjat leikattu vanhoista nahkavaatteista ja pohjalliset on tehty vanhoista turkiksista. Villalanka, joka ei ole kierrätettyä, on tuotettu Perusta. Tossuja sai kaikenlaisissa väriyhdistelmissä, ja jos mieluista ei löytynyt, suostui valmistaja tekemään juuri sellaiset kuin haluat. Nämä tossut on aivan parhaat ❤ Ihanat, lämpimät, juuri sellaiset mitä kaivataan palelevien varpaiden ja kylmien lattioiden väliin. Ja mun varpaitahan palelee aina.

Muffle Up!

A:llekin hankittiin omat, koska nää on vaan niin hienot. Olisihan se tullut kateelliseksikin jos ei olisi omia saanut. Suosittelen kaikille, on värejä ja malleja mistä valita! Näitä myydään myös etsyssä: etsy.com/shop/muffleup. Kaikkia värejä ei tosin näe etsyssä, joten kannattaa tarkistaa myös Muffle Upin facebook -sivut jos alkaa ostovarvasta kutittamaan.

Uutta vuotta vietimme kaiken kaikkiaan rauhallisissa merkeissä, nimittäin vuokraemännän juhlissa alakerrassa 😀 Ilta oli todella mukava, tapasimme uusia ihmisiä ja tutustuimme vähän paremmin vuokranantajiimme. Meidän vuokraemäntämme on muuten vanha Cirque Du Soleilin esiintyjä 😀 Jotenkin erittäin sopivaa, kun ei tämä vuokranantaja/vuokralainen -suhde muutoinkaan ole noudattanut totuttuja kaavoja, jolloin yhteydessä ollaan lähinnä silloin kun vuokraa korotetaan. Mukavat vuokranantajat/naapurit lupaa viihtyisää asumista.

Asunnon viihtyvyyden parantamisesta postaankin seuraavaksi, täälläkin nimittäin päästiin kunnon pakkaslukemiin. Onneksi valmistauduimme talveen ajoissa.

A plus tard!

-T

Joulun tunnelmaa

Täällä sitä ollaan kylmään ja pimeään taas sopeuduttu, tosin pientä kaipuuta etelän lämpöön esiintyy edelleen. Kotiutumista on ehkä osaltaan helpottanut joulun lähestyminen. Säiden puolesta täällä ei kyllä ole paljon tarvinnut joulua tuulettaa, aatoksi on tälläkin hetkellä luvattu +16 astetta. Meikäläisellä on siis edessä ensimmäinen musta joulu vuosikymmeniin.

Joulun fiilistelyn voi aloittaa täällä tutkailemalla omaa kotikatua, ihmiset kun koristelevat pienenkin etupihan antaumuksella.

Kotikadun joulukoristeita.

Lisää tunnelmaa kävimme hakemassa paikalliselta joulutorilta. Näitä on useampi ympäri Montrealia, pienemmässä ja suuremmassa mittakaavassa. Itse tosin en ollut Belgian joulutorien jälkeen mitenkään kovin vaikuttunut, kojuja oli vähänlaisesti ja ne keskittyivät lähinnä elintarvikkeiden myyntiin. Tarjolla oli makeaa ja suolaista leivonnaista, ranskalaisia, juustoja ja viinejä. Koristelut olivat kuitenkin hauskoja, sen jouduin purnaamisenikin keskellä myöntämään. Tunnelmaan saattoi kyllä osaltaan vaikuttaa sekin, että ensi visiitillämme (josta kuvatkin ovat) tori oli vasta rakenteilla. Olimme paikalla päivää liian aikaisin 😀

Törmäsimme joulutorilta lähtiessä myös valaistuihin keinulautoihin, jotka ovat osa Montrealin joulu/talvivalaistusta/installaatioita. Keinuessa niistä lähti myös sointuja, todella yksinkertaista ja hauskaa! Tai sitten se oli vain yksinkertaisesta hauskaa.

Soivat keinulaudat.

Vaikka joulutori ei nyt sydäntäni vienytkään, niin onneksi kaikenlaisia muita jouluisia juttuja löytyi paikallisilta messuilta. Iso halli oli täynnä ihania käsitöitä, joista varmasti löytyi jotain niin moderniin kuin perinteiseenkin makuun. Messuilla meni helposti monta tuntia, kun tokihan kaikki ständit piti nyt kerran läpi vilkaista 😀 Tarjolla oli myös paljon normaaleja, ei jouluisia tuotteita, messujen tarkoituksena kun oli tuoda esille paikallisia käsitöitä ja taidetta.

Onhan tuo messuilla käynti ja muiden koristeiden kyttäys aina ihan mukavaa ja joulutunnelmaa tuovaa, mutta ehkä eniten sitä on on tuonut Suomesta saatu ihana muistoilla ladattu joulukortti sekä tämä:

Posti oli kuljettanut äidiltä joulupaketin ❤ Muutoin meillä on jäänyt jouluun valmistautuminen koristeiden ja muiden osalta ihan hunninngolle, mutta tämä paketti kyllä muistutti ihanasti siitä kotoisasta joulun tunnelmasta. Niinkin paljon, että innostuin leipomaan pipareita. Ehkä myös joulutorttuja. Saatan myös tehdä glögiä. Ihan itse.

Joyeux Noël!

T

Turvallisesti kotona, mitä tapahtui matkalla?

No niin, Intian matka tuli ja meni, ja pari viikkoa vielä päälle. Mutta nyt, ystävät hyvät, olen jälleen kasannut itseni ja ensimmäisenä on tottakai luvassa reissuhehkutuspostaus. Like it or not.

Intian matkamme runko oli seuraava: Kochi-Munnar-Kochi-Bangalore. Montrealista lensimme ensin Bangaloreen, josta jatkoimme suoraan Kochiin. Bangalore-Kochi välille jouduimme kuitenkin vaihtamaan lentoyhtiötä. Fiksuina tyyppeinä varasimme lentojen väliin kolmisen tuntia, ettei vaan tule ahdistavaa kiirettä. Noh, ideahan oli ihan hyvä. Montrealista saapuva lentomme sattui kuitenkin olemaan melkein kaksi tuntia myöhässä. Se nyt ei haitanne, napataan matkatavarat ja suunnistetaan suoraan tiskille, aikaa jää vielä hyvin.

Noin teoriassa. Matkatavaramme olivat nimittäin aivan viimeisten joukossa, ja kun odottelimme viimeistä laukkua, hihna hajosi. Kello raksutti ja paineet seuraavalle lennolle ehtimisestä kasvoivat. Onneksi loppujen lopuksi hihna alkoi jälleen pyöriä ja viimeinenkin laukku saatiin. Siitä sitten pikamarssia seuraavan lennon baggage drop:iin, 10 minuuttia ennen annettua koneeseen nousuaikaa. Kokeneita reissaajia tuo ei varmaan vielä huolettaisi, mutta meillä meinasi vähän pukata jännitystä 😀 Koneeseen ehdittiin ja perille saavuttiin ajallaan.

Kochissa varaamamme homestay oli Tripadvisorin kehujen väärti. Huoneet ja vessat olivat siistejä ja kuumaa vettäkin tuli mihin tahansa aikaan vuorokaudesta. Itse Fort Kochiin emme juurikaan ehtineet tutustua, sillä saapumista seuraavana päivänä lähdimme heti backwaters houseboat tourille. Meille kahdelle oli siis varattu houseboat, jolla oli meidän lisäksi vain kokki ja ohjaaja. Kierrokseen sisältyi myös kaikki ruuat, joten siitä ei tarvinnut huolehtia.

Meidän houseboat.

Kierros alkoi klo 11.00 ja päättyi noin klo 17.00 aikaan, jolloin vene rantautettiin. Venekierroksen päätteeksi teimme vielä keskenämme pikku pyörähdyksen kanootilla, eli yritimme roiskutella isoa puista kanoottia edes johonkin suuntaan lammella 😀 Ilta päättyi ruokailuun ja yön viettoon veneessä. Kierros oli muuten todella mahtava ja rentouttava, mutta veneellä yöpymistä en välttämättä suosittele heikkohermoisille. En tiedä (tai haluakaan tietää) minkä sortin elukoiden juoksentelua katolla sain säikähdellä läpi yön, mitään ihan pieniä tovereita ne eivät kuulostaneet olevan. Ennemmin suosittelen yöpymään rannassa olevissa bungaloweissa. Mutta olinpahan hereillä auringonnousun aikaan, joka oli näkemisen arvoinen.

Auringonnousu.

Veneilyreissulta palasimme yhdeksi päiväksi Kochiin, jolloin otimme autoriksan yhdeksi päiväksi ja kiertelimme nähtävyyksiä. Ja tuupattiin meidät yhteen ”sponsori” kauppaankin, josta kuski saa siis hyvityksen jos tuo liikkeeseen asiakkaita. Onneksi liikkeestä ei kuitenkaan tarvitse ostaa mitään (vaikka myyjät sinnikkäitä ovatkin), sillä hinnat ovat todella kalliita verrattuna normaaleihin putiikkeihin.

Seuraavana päivänä matka jatkui Munnariin, joka on Keralan vuoristoseutua ja kuuluisa teeplantaaseistaan. Minä olen tällaisena tasamaalla kasvaneena ihan hulluna vuoristomaisemiin, eli olin aivan myyty kun pääsimme perille. Matkan varrella pysähdyimme muutamaan otteeseen valokuvailemaan vesiputouksia ja teimme kierroksen maustefarmilla. Oli jännää nähdä minkä näköinen esimerkiksi kardemumma on luonnossa. Matka Kochista Munnariin taitettiin muuten Ambassadorilla,  Intian omalla klassikkoautolla 😀

Munnarissakin homestay vastasi täysin mainostettua, ja maisemat olivat aivan uskomattomat! Aamupalaa syötiin parvekkeella, katsellen tällaisia näkymiä:

Kävimme myös kävelemässä teeplantaasien seassa:

Teetä!

Myös ihmiset olivat todella ystävällisiä ja lämminhenkisiä itse Munnarin kaupungissa, suosittelen ehdottomasti! Maisemat olivat vielä kohdillaan mutta veikkaan, että muutaman vuoden päästä tilanne on aivan eri. Jo nyt näkyi paljon rakenteilla olevia hotelleja, joten jos haluaa vielä päästä nauttimaan suhteellisen aidosta Munnarista, ei kannata odottaa kovin montaa vuotta.

Munnarista palasimme vielä yhdeksi yöksi Kochiin ja sitten matka jatkui Bangaloreen. Tosin lähtöaamuna kävimme vielä ayurvedisessä hieronnassa, jonka homestaymme varasi meille. Suosittelen tätäkin 😀

Bangaloressa aika meni todella nopsaan, vaikka aikaa oli varattu viikko. Pari ensimmäistä päivää olimme erillämme, sillä minä lähdin tulevan morsiamen mukaan ostoksille. Hankittavana oli mm. sari ja intialaiseen tyyliin sopivat korut. Niin, ja tietenkin eri juhlavaatteet häitä edeltävälle päivälle, mehendi -seremoniaa varten. Ja mehendissäkin eri vaatteet aamua ja iltaa varten 😀 Noh, luistelin tästä vaatimuksesta, sillä aikaa ei kerta kaikkiaan ollut etsiä kahta eri vaatekertaa mehendiin, joten juhlin yhden päivän samoissa vaatteissa. Olisinhan toki voinut varustautua useammalla vaatekerralla jo etukäteen, jos vain olisin asiasta tiennyt 😀 Mehendi alkoi aamupalalla, jatkui lounaalla ja huipentui iltaan, jolloin naiset saivat käsiinsä hennakuvioinnit.

Käsiä hennauttamassa juhlatamineissa.

Seuraavana päivänä juhlallisuudet jatkuivat itse hääseremonialla. Hääseremonia alkoi aamulla, jolloin kaikki pukeutuivat sariin. Tarjolla oli aamupalaa ennen seremonioiden alkua, jotka sitten kestivätkin lähemmäs kaksi tuntia. Illalla juhlintaa jatkettiin vastaanotolla, jolloin sonnustauduimme ihan länsimaisiin vetimiin. Valokuvia häistä ei valitettavasti oikein ole, joten jätän tämän googlauksenne ja mielikuvituksenne varaan 🙂

Kaiken kaikkiaan nautin Intian matkasta todella paljon, olin erittäin positiivisesti yllättynyt! Ja olihan ne häät ihan eri tavalla värikkäät mitä yhdetkään häät joissa olen Suomessa ollut 😀

A plus tard!

-T