Nyt tulee aika myöhässä tämä viikonloppua koskeva postaus, mutta edellistä viikonloppuahan on kiva muistella samalla kun suunnittelee uutta 😀 Otimme viikonlopun aika rennosti, kuljeskeltiin kaupungilla ja nautittiin säästä. Täällä oli kesän viimeiset hellepäivät juuri la-su. Tarkkaa lämpötilaa en osaa sanoa, mutta jos minäkin tarkenen ilman takkia, niin silloin liikutaan 25 asteen tienoilla.
Lauantaina kävimme valloittamassa mahtipontisesti kuninkaalliseksi vuoreksi nimetyn Mont Royal:in. Tämä vaikuttava kuninkaallinen vuorihan on siis Montrealin keskellä sijaitseva mäki/kukkula. Yhtä kaikki, maisemat olivat mukavat ja sää suosi patikoitsijaa. Kiipesimme mäen huipulle omintakeista oikoreittiä, joka ohitti täysin näköalapaikan. Tietysti. Noh, takaisin tullessa kysyimme neuvoa, ja löytyihän se paikka jossa saatiin otettua perinteiset turistin maisemakuvat.
Sunnuntain suunnitelma noudatti lauantain linjaa: nautitaan hyvästä säästä. Tässä tarkoituksessa suuntasimme vanhaan satamaan, jossa oli viimeistä päivää kesän ”karnevaalitunnelmaa”. Toisin sanottuna satamassa oli erilaisia myyntikojuja ja aktiviteettejä tarjolla. Itse ihastuin heti pitkään ziplineen, joka meni satama-alueen yli. Avokki taas halusi mennä jonkinlaiseen kummituslinna/esterata/juttuhommaan. Kinuamiseni tuloksena jatkoimme kuitenkin matkaa ziplinea kohti, jonka yhteydessä oli kiipeilyrata. Onnistuin siis lykkäämään säikyttelykokemusta. Näin luulin.
Kiipeilyrata näytti niin hauskalta, että pakkohan siihen oli osallistua! Mikä voisi olla mukavampaa kuin kiipeillä merirosvoteeman mukaan laivasta toiseen, kivoja köysiratoja pitkin? Omasta mielestäni aika moni asia, ainakin ensimmäisen rataosuuden jälkeen. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, hirvitti, jännitti ja pelotti. Siellä minä sitten naama punaisena ja kädet kylmässä hiessä kikkailin osiolta toiselle. Onneksi toinen rata ei sitten tuntunutkaan enää niin pahalta, ilmeisesti luottamus välineisiin ja omaan tasapainoon kasvoi riittävästi että oli jo vähän sitä hauskaakin. Tuo jälkimmäinen, eli ylimmäinen, rataosuus oli muistaakseni 12 metrin korkeudessa.
Zipline, joka oli 25 metrin korkeudessa ja 365 metriä pitkä, oli hauska heti alusta alkaen! Tietty lähtö vähän jännitti, mutta on se ilman läpi kiitäminen vaan mukavaa! Ziplinesta ei harmi kyllä ole muuta kuvaa kuin tuo pilkahdus kävelykadun kuvassa.
Muutoin tällä viikolla olemme hoitaneet virallisia asioita, ja etsineet sitä pysyvää asuntoa. Hankimme paikallisen sotut ja huomenna käymme kyselemässä sairasvakuutuksen perään. Seuraavaan postaukseen laittelen sitten kuvia uudesta ”kuukauden asunnosta” ja toivottavasti uutisia pidempiaikaisemmastakin ratkaisusta.
A plus tard!
T
Kanadaa Kokemassa 