Viikonlopun viettoa

Nyt tulee aika myöhässä tämä viikonloppua koskeva postaus, mutta edellistä viikonloppuahan on kiva muistella samalla kun suunnittelee uutta 😀 Otimme viikonlopun aika rennosti, kuljeskeltiin kaupungilla ja nautittiin säästä. Täällä oli kesän viimeiset hellepäivät juuri la-su. Tarkkaa lämpötilaa en osaa sanoa, mutta jos minäkin tarkenen ilman takkia, niin silloin liikutaan 25 asteen tienoilla.

Lauantaina kävimme valloittamassa mahtipontisesti kuninkaalliseksi vuoreksi nimetyn Mont Royal:in. Tämä vaikuttava kuninkaallinen vuorihan on siis Montrealin keskellä sijaitseva mäki/kukkula. Yhtä kaikki, maisemat olivat mukavat ja sää suosi patikoitsijaa. Kiipesimme mäen huipulle omintakeista oikoreittiä, joka ohitti täysin näköalapaikan. Tietysti. Noh, takaisin tullessa kysyimme neuvoa, ja löytyihän se paikka jossa saatiin otettua perinteiset turistin maisemakuvat.

Oikopolku
Oikopolku

Maisema matkalta
Maisema matkalta

WP_20150926_16_05_39_Pro
Mont Royalin risti

Maisema näköalapaikalta
Maisemia näköalapaikalta

WP_20150926_16_56_53_Pro

Sunnuntain suunnitelma noudatti lauantain linjaa: nautitaan hyvästä säästä. Tässä tarkoituksessa suuntasimme vanhaan satamaan, jossa oli viimeistä päivää kesän ”karnevaalitunnelmaa”. Toisin sanottuna satamassa oli erilaisia myyntikojuja ja aktiviteettejä tarjolla. Itse ihastuin heti pitkään ziplineen, joka meni satama-alueen yli. Avokki taas halusi mennä jonkinlaiseen kummituslinna/esterata/juttuhommaan. Kinuamiseni tuloksena jatkoimme kuitenkin matkaa ziplinea kohti, jonka yhteydessä oli kiipeilyrata. Onnistuin siis lykkäämään säikyttelykokemusta. Näin luulin.

Kävelykatu vanhassa satamassa
Kävelykatu vanhassa satamassa

Kiipeilyrata näytti niin hauskalta, että pakkohan siihen oli osallistua! Mikä voisi olla mukavampaa kuin kiipeillä merirosvoteeman mukaan laivasta toiseen, kivoja köysiratoja pitkin? Omasta mielestäni aika moni asia, ainakin ensimmäisen rataosuuden jälkeen. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, hirvitti, jännitti ja pelotti. Siellä minä sitten naama punaisena ja kädet kylmässä hiessä kikkailin osiolta toiselle. Onneksi toinen rata ei sitten tuntunutkaan enää niin pahalta, ilmeisesti luottamus välineisiin ja omaan tasapainoon kasvoi riittävästi että oli jo vähän sitä hauskaakin. Tuo jälkimmäinen, eli ylimmäinen, rataosuus oli muistaakseni 12 metrin korkeudessa.

Kiipeilyrata

Kiipeilyrata
Kiipeilyrata

Zipline, joka oli 25 metrin korkeudessa ja 365 metriä pitkä, oli hauska heti alusta alkaen! Tietty lähtö vähän jännitti, mutta on se ilman läpi kiitäminen vaan mukavaa! Ziplinesta ei harmi kyllä ole muuta kuvaa kuin tuo pilkahdus kävelykadun kuvassa.

Muutoin tällä viikolla olemme hoitaneet virallisia asioita, ja etsineet sitä pysyvää asuntoa. Hankimme paikallisen sotut ja huomenna käymme kyselemässä sairasvakuutuksen perään. Seuraavaan postaukseen laittelen sitten kuvia uudesta ”kuukauden asunnosta” ja toivottavasti uutisia pidempiaikaisemmastakin ratkaisusta.

A plus tard!

T

Matkustaminen on mukavaa

Nyt on pakko heti alkuun myöntää, että enpä ole vähään aikaan toteuttanut yhtä laajaa lentoseikkailua kuin parin viime päivän aikana on tullut tehtyä. Tai logistista seikkailua muutoinkaan. Viikon sisällä on tullut taitettua kunnioitettava määrä kilometrejä: ensin muutto (sis. useita edestakaisia matkoja), lento Pariisiin ja viimein Pariisista Montrealiin. Huh.

Montrealin lennolle varasimme paikat business luokassa, ihan vaan mukavuudentavoittelun vuoksi. Ja olihan se parin päivän matkaamisen jälkeen mukavaa rauhoittua loungessa ennen lentoa. Muutoinkin palvelu lennon aikana oli kohdillaan ja jalkatilaakin oli. Tosin sitähän meikäläisellä on vaikka matkustaisin ihan tavallisen rahvaankin joukossa 😀

Loungen antimia
Loungen antimia

Montrealiin saavuttuamme liputimme mukavaa lentoa ja helppoa maahantuloa. Harmillista vain, että teimme tämän vähän turhan aikaisin. Sanottakoon vinkkinä kaikille työlupia harrastaville, että kannattaa lukea ne kaikki vaatimukset läpi. Muutoin saattaa vaikka käydä niin, että viaton pikku virhe johtaa kolmen tunnin odotteluun lentokentän maahanmuuttopisteessä. Just saying… Onneksi ei kuitenkaan mistään vakavasta tilanteesta ollut kyse, ja koko hommasta selvittiin lähinnä ihan vaan odottelemalla. Vaikka ainahan se tosin vähän kuumottaa selitellä itseään vieraan valtion maahanmuuttoviranomaisille 😀 Nukkumaankin lopulta päästiin, noin aamuviideltä Suomen aikaa.

Ensimmäisen viikon majoituksen varasimme airbnb:stä, sivustolta, jossa ihmiset voivat vuokrata asuntoaan tai huonettaan matkaajille. Varasimme pienen asunnon, jonka myyntilauseena oli ”trendikäs, hipsterimäinen asunto”. Asunto on mukava ja vastasi hyvin kuvausta. Airbnb:n ensikokeilu on siis onnistunut.

Kylpyhuoneeseen oli varattu väsyneille matkaajille first aid kit, joka tulikin tarpeeseen.
Kylpyhuoneeseen oli varattu väsyneille matkaajille first aid kit, joka tulikin tarpeeseen.

Dinig room, johon on jo ilmiselvästi kotiuduttu.
Dinig room, johon on jo ilmiselvästi kotiuduttu.

Tänään lähdimme aikaisin aamusta tutustumaan tilapäiseen asuntoon numero kaksi. Asunto saatiin ystävän ystävän kautta, ja odotan jo asuntoon pääsyä! Asunto on tilava ja valoisa, keskellä kaikkea. Ja koska oleilu kakkosasunnossa tulee olemaan vähän pidempi, pääsen myös purkamaan laukut kunnolla.

Tämän päivän ohjelma jatkuu ruokaostosten tekemisellä, jotta huomenna ei tarvitse lähteä aamupalan metsästykseen. Vaikka ei tämänpäiväinenkään aamupala huonolta näyttänyt… Ainakaan tällaisen pullahiiren silmin katsottuna.

WP_20150925_08_08_26_Pro

Se tarunhohtoinen ja sinnikäs pieni vainoaja, jet lag, sai minut kiinni tänään iltapäivällä, kello kahdelta. Oli vain pakko mennä nukkumaan. En kuitenkaan myönnä täydellistä voittoa. Huomenna olen jo paikallisessa ajassa, vaivattomasti ja ilman väsymystä. Takuulla.

A plus tard!

T

Muuton tohinaa

Niin se vain salakavalasti muuttopäiväkin saapui. Tähänastisen hamstrauksen tulokset tiivistetään varastoon, jossa tärkeät (ja turhatkin) tavarat saavat levätä ainakin vuoden. Laatikot on pakattu ja pöydät kääritty kuplamuoviin. Tuolit purettu osiin, kirjat niputettu mahdottoman painaviksi kasoiksi ja epämääräiset sälät (mistä näitä oikein tulee?) heitelty vielä avoimiin bokseihin, aiemmasta sisällöstä riippumatta. Samaten pitkälliset pohdinnat siitä, onko viisi eri takkia ja kuusi paria kenkiä ihan tosissaan muka liikaa, ovat tulleet päätökseen. Lähinnä tilanpuutteen ja painorajoitusten ansiosta.

Asunnossa kaikuu, ja juuri hädissään imuroidulle lattialle kulkeutuu hiekkaa, lehtiä ja neulasia kun tavaroita kannetaan edestakaisin. Muuton jälkeen edessä on parin päivän matkustus, jonka lopussa häämöttää jet lag.

Mistä moinen? Yhtäkkisestä päätöksestä muuttaa Kanadaan, tietenkin. Edessä on ainakin vuoden mittainen Kanadan tuuliin tutustuminen, avopuolison saatua töitä Montrealista. Innostavaa ja kauhistavaa, mutta niinhän kokemisten arvoisten asioiden kuuluu ollakin. Näin ainakin olen kuullut kerrottavan 😉

Tyylilleni uskollisena en lupaa säännöllisiä ja asiasisältöisiä postauksia, tarkoituksena on kertoilla satunnaisia kuulumisia ja kokemisia, väritettynä introvertin suomalaisen sarkasmista pingottuneella äänellä.

Pian jatketaan matkan tekoa, ja tuleva pitkä lentokin jännittää. Matkan vaiheista kerron sitten tarkemmin.

A plus tard!

T