Vuoden mietteet

Niin se vuosi on vain kulunut, ihan huomaamatta. Ja onpa tainnut tulla ennätys postaustauonkin suhteen 😀 Aika menee nopsaan kun arjen rutiinit ja kuviot on kohdillaan.

Miltäs Montreal sitten näin vuoden jälkeen vaikuttaa? Kivalta paikalta asustella, joten jatkamme oleskelua Amerikan mantereella ainakin toistaiseksi.

Alkukankeuden jälkeen täytynee myöntää että tykkään asua isossa kaupungissa, jossa oikeasti on valinnanvaraa vapaa-ajan tekemisten suhteen. Omat kiinnostuksen kohteet keikahti sirkustemppujen puolelle, mutta tarjolla on myös paljon muuta! Urheilua, improa, teatteria, valokuvausta, afrikkalaisten rumpujen soittoa, noin esimerkinomaisesti. Take your pick 😀

Noh, onkos vuoden oleilu sitten saanut minussa itsessäni aikaan mitään muutosta? Mielestäni kyllä. Uusien harrastusten aloittaminen ja sen pohtiminen, että onko tämä juuri sitä mitä minä haluan tehdä, on ollut opettavaista. Huomasinpa myös vaihtaessani uuteen ranskankurssiin, etten enää jännittänyt uuden paikan etsimistä ihan yhtä paljon. Olisiko tässä voinut käydä niin, että vuosi vieraassa maassa on onnistunut napauttamaan suomalaiselle niin tutun seipään paikoiltaan? En nimittäin ollut niin kauhean huolissani että olenko juuri ajallaan, onko tukka kohdillaan ja onkohan kurssilla yhtäkään kivaa tyyppiä jonka kanssa jutustella. Enemmänkin ajatuksissa oli odotus uuden kurssin aloittamisesta, positiivisessa hengessä eikä niinkään ensimmäisen tapaamisen stressin kautta.

Päädyin vaihtamaan ranskankurssin paikkaa, koska edellisessä opinahjossa tahti oli todella kova ja huomasin jääväni jälkeen ja sekoittavani iloisesti kaikki aikamuodot, jotka olin oppinut. Tähän sitten yhdistettynä opettaja (joka vaihtui aina kursseittain), jolla oli taipumuksena puhua aikuisille ihmisille kuin lapsille. Siis ihan oikeasti vähän sellaisella lässyttävällä äänellä hän kyseli että ymmärsikö kaikki? Taina, Ça va? Jos meikäläistä joku hankaa vastakarvaan, niin se on juurikin tuollainen alentuva opetustyyli. Suoritin kurssin, mutta minimaalisella panostuksella. Noh, eihän minun minimaalinen panostus sitä opettajaa haittaa sitten millään tasolla, mutta näin lapsellisen reaktion se sai meikäläisessä aikaan. Kaunis noidankehä siis 😀

Kurssi, jonka nyt aloitin, vaikuttaa ihan hyvältä kertaustarkoitukseen. Muutoin eron kalliimman ja halvemman välillä kyllä huomaa. Opettaja kiirehtii eteenpäin ja toistaa mitä ilmeisemmin niitä fraaseja joilla hän on kieliopin tottunut muistamaan. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Nyt omat ajatukset on hyvin pitkälti suunnattu jouluun. Toivon niin kovasti että pääsisin viettämään joulua Suomeen, sillä vaikka uusista asioista täällä nautinkin, niin koti-ikävä iskee, etenkin joulun aikaan. Se, että toteuuko tämä toive riippuu nyt lomista ja työluvasta. Edellinen työlupa umpeutui pari kuukautta sitten, ja maasta ei ole poistumista ennenkuin uusi työlupa on plakkarissa. Ellei sitten halua lähteä maasta ja luottaa tullivirkailijoiden hyvään tahtoon päästää takaisin, jos me lupaamme ja vannomme että emme tule työskentelemään ilman asianmukaisia dokumentteja. Vuosi sitten tänne tullessa virkailijat olivat sen verran kivikasvoja, että en uskalla lähteä kokeilemaan heidän joulumieltä 😀

Pari viikkoa on odotusta jäljellä ja sitten pitäisi joulun kuviot selvitä. Luvassa on joko pettymys tai intopiukea laukkujen pakkaus 😀

A plus tard!

-T

2 kommenttia artikkeliin ”Vuoden mietteet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s